1. Odotuksena on rakkaus lapsipuoleen =>
2. Epäonnistuminen edellisen odotuksen täyttämisessä =>
3. Rittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet suhteessa lapsipuoleen =>
4. Pelko ilkeän äitipuolen leimasta, jolloin entistä enemmän yrittää olla hyvä äitipuoli =>
5. Kokee, että lapsipuoli suhtautuu kiittämättömästi ja epäkunnioittavasti=>
6. Lapsipuolen suhtautuminen johtaa epäreiluun kohteluun=>
7. Puolisoiden välille tulee erimielisyyttä lapsipuolen ongelmallisesta käytöksestä.

Kohta 1 liittyy myytteihin, jonka mukaan äitipuoli rakastaa puolisonsa lapsia automaattisesti. Kun tämä ei toteudu, koetaan epäonnistumista (kohta 2). Tämän jälkeen omaksi oloksi tulee, että ei pysty täyttämään odotuksia ja on epäonnistunut omissa yrityksissään luoda lämmin suhde lapsipuoleen (kohta 3). Äitipuolet kokevat, että epäonnistuminen on heidän omaa syytään ja että he ovatkin niitä ”ilkeitä äitipuolia”, jotka eivät kykene rakastamaan puolison lapsia. Tästä seurauksena yritetään entistä enemmän olla mukavia ja ystävällisiä lapsipuolelle (kohta 4).

Kaikesta yrityksestä ja lapsipuolesta huolehtimisesta ei kuitenkaan saada mistään kiitosta ja kokemukseksi jää, että lapsipuoli on kiittämätön eikä arvosta kaikkea sitä mitä äitipuoli tekee hänen eteensä (kohta 5). Tässä kohden on kuitenkin hyvä muistaa, että ei biologiset lapsetkaan suoraan kiitä vanhempiaan huolenpidosta, vaan vanhemmat saavat kiitoksen ”tunnesuhteen kautta”. Toisin sanoen biologinen lapsi tulee vanhempiensa kainaloon halattavaksi ja vanhemmat saavat näistä hetkistä taas lisää voimia huolehtiakseen jälkikasvustaan. Samanlaisia hetkiä ei välttämättä ole lapsipuolen kanssa. Kohdassa 6 äitipuoli alkaa ajatella, että jos sinä et arvosta tekemiäni uhrauksia sinun eteesi niin ei minunkaan tarvitse kohdella sinua ystävällisesti. Tämä johtaa hyvin pian siihen, että puolisot näkevät lapsipuolen käytöksen eritavalla. Lapsen vanhempi kokee, että käytöksen syynä on äitipuolen oma suhtautumien lapseen ja äitipuoli puolestaan kokee, että lapsipuoli käyttäytyy huonosti häntä kohtaan (kohta 7) 

Kiintymystyylit

Ceglian ja Gardner tutkivat edelleen, mikä kolmesta erilaisesta kiintymystyylistä: turvallinen (secure), epävarma (anxious) vai välttelevä (avoidant) johtaa äitipuolet kohtelemaan lapsipuoltaan epäreilusti. 
Tutkimuksen havaintona oli, että välttelevä tyyli johti useimmiten lapsipuolen epäreiluun kohteluun, ja tutkijat selittivät tätä sillä, että koska lapsipuolen kanssa ei toimittu, niin ei myöskään ollut mahdollisuutta saavuttaa positiivista tunnesuhdetta. Epävarman tyylin omaavat kokivat usein lapsipuolen suhtautuvan kiittämättömästi ja epäkunnioittavasti. Tätä selitettiin sillä, että epävarmat kokivat itse panostavansa suhteeseen enemmän kuin saavansa siitä, ja he unohtivat omat tarpeensa pitääkseen kaikki muut onnellisina.