Vanhempana ja aikuisena uusperheessä (lue)

Kukapa olisi pienenä kotia leikkiessään haaveillut tulevansa isona isä- tai äitipuoleksi. Siis puolikkaaksi isäksi tai äidiksi. Jotenkin siis vajaaksi, ei kokonaiseksi. Niin ja perheenjäseneksi, joka on jotenkin vaaraksi lapsille ja perusluonteeltaan ilkeä, ainakin kaikkien tuttujen satujen mukaan. Uusperheessä on siis aikuisia, jotka ovat jotenkin vajaita, vaarallisia ja ilkeitä vai onko sittenkään?

 

 

 

 

Huonetta vai sukua (osta)

Lapsiperheistä joka kymmenes on uusperhe. Kun luku avioerojen yleistymisen myötä kasvaa, yhä useammassa kodissa keskustellaan siitä, miten asiat meillä tehdään ja ketä pitää totella. Unelma uudesta alusta paljastuu usein pakoksi sietää yhteen totuttelun vaivaa. Onnellinen rakastuminen tai hyvä parisuhde eivät takaa hyvää perhe-elämää, kun uuden perheen kulttuurissa näkyy jatkuvasti edellisen jälki. Äiti- tai isäpuolena on kestettävä lapsen vanhempien ykkösasemaa ja sisukkaasti rakennettava uuden perheen sisäistä verkostoa ja historiaa. Kun perheessä on lapsia edellisistä avioliitoista, yhteinen tulevaisuus vaatii sopeutumisaikaa. Se ei kuitenkaan estä elämästä hyvää elämää myös uusperheessä. Teoksen taustalla on Päivi Sutisen laajaan tutkimusaineistoon pohjautuva väitöskirja (2005), joka käsittelee vanhemmuutta uusperheissä.